Petrovy v grippe
Kirill Serebrennikov, Venäjä/Ranska/Sveitsi/Saksa/Yhdysvallat 2021
145 min
Kieli: venäjä, tekstitys: englanti
Kansainvälisessä läpimurtoelokuvassaan Kesä (Leto, 2017) Kirill Serebrennikov kuvasi Leningradin rock-piirien elämää, toiveita ja turhautumista 1970–80-lukujen Neuvostoliitossa. Jo Kesää siivitti pari lennokasta kohtausta, joissa hyödynnettiin
oivaltavasti animaatioita ja piirroksia, mutta nyt tuo avantgardistinen ote pääsee todella valloilleen. Petrov’s Fluta voisi luonnehtia surrealistiseksi sarjakuvabaletiksi.
Elokuva perustuu osittain Aleksei Salnikovin romaaniin Petrovy v grippe i vokrug nego (2016), jonka pohjalta Serebrennikov laati käsikirjoituksen kotiarestissa alkuvuodesta 2019. Kuvauksiin päästiin syksyllä, jolloin ohjaaja vietti päivät syytettynä kuulusteluissa ja oikeussalissa, yöt kuvauksissa. Kahden kuukauden lähes tulkoon uneton kausi löi leimansa itse elokuvaan, jossa unet, fantasiat, muistot ja arki sekoittuvat toisiinsa vallattomaksi pyörteeksi.
Jo teknisenä suorituksena tämä elokuva on vertaansa vailla, ei sillä etteikö tietokoneanimoinnilla saisi kuka tahansa ihmeitä aikaan, vaan siksi että fantasioilla ja piirroksilla terästetty elokuva puhuu aivan omaa mielekästä kieltään. Esimerkkinä
mainittakoon peräti 18-minuuttinen mutta yhä vain kiinnostavampi kamera-ajo, joka seuraa ukrainalaista poplaulaja Ivan Dornia lumisessa maisemassa. Niinpä kuvausryhmää ei suotta palkittu Cannesin festivaalin Vulcan Award -palkinnolla. Petrov’s Flu sai myös Golden Unicorn -palkinnot vuoden 2021 parhaasta käsikirjoituksesta ja näyttelijäntyöstä.
”Tässä elokuvassa yritimme ilmaista, mitä Venäjä meille merkitsee. Lähestyimme aihetta empaattisesti palaamalla lapsuusmuistoihimme. Tahdoimme kertoa yleisölle, mistä
pidämme ja mitä inhoamme. Halusimme jakaa osan yksinäisyydestämme ja unistamme.”
– Kirill Serebrennikov
”Petrov’s Flu’ssa Putinin suur-Venäjä on joukkohallusinaatio. Vapaan poliittisen elokuvan asein toisinajattelija Serebrennikov räjäyttää propagandalla luodon patrioottisuuden taivaan tuuliin.” – Jo Fishley
”Petrov’s Flu kommentoi todellisuuden mielikuvituksellisuutta ja meidän haluamme paeta itse luomiimme fantasioihin sellaisesta todellisuudesta, joka on jo muutenkin absurdi, tai sellaiseksi vasta äskettäin muuttunut, vaikka sitä pidettäisiinkin yhä ’normaalina’.”
– Antonis Lagarias
Kino Olympia, lauantai 14.11. klo 15:00 Varaa lippuja (á 10 €)
Käsikirjoitus ja ohjaus: Kirill Serebrennikov
Kuvaus: Vladislav Opeljants
Musiikki: Aidar Salahov
Levittäjä: Charades (Ranska)
KIRILL SEREBRENNIKOV (1969-)
kuuluu kiistatta venäläisten ohjaajien persoonalliseen kärkikaartiin. Ensimmäiset teatteriproduktionsa hän ohjasi jo opiskeluaikanaan. Valmistuttuaan hän työskenteli ajoittain televisiolle, luotsasi dokumentteja, mainoksia ja spektaakkeleita. Kun hänet valittiin Moskovan Gogol-teatterin johtajaksi vuonna 2012, hän kasvatti siitä monialaisen Gogol-kulttuurikeskuksen, jonka suojissa käytiin vilkkaita keskusteluja, esitettiin teatteria, elokuvia ja konsertteja.
Serebrennikovin käsialan tunnistaa juuri monialaisuudesta: laaja musiikin, teatterin, kirjallisuuden ja kulttuurin tuntemus käy ilmi särmikkäistä sommitelmista, joissa yksityiskohtien takaa kuultaa syvempiä merkityksiä. Rytminkäsittely on musikaalista kautta linjan: tempot elävät, kiihtyvät ja hidastuvat, yllättävät ja tenhoavat. Näyttelijöiden yhteispeli on virtuoosisen saumatonta niin kuin baletissa. Niinpä Serebrennikoville on myönnetty useita kansainvälisiä palkintoja elokuvien lisäksi myös baletti-, ooppera- ja teatteriohjauksista.
Serebrennikovin ura olisi voinut jatkaa nousuaan Venäjälläkin, ellei hän olisi niin kärkkäästi ottanut kantaa ja elleivät hänen teoksistaan uhkuva elinvoima ja vapauden kaipuu asettuisi niin räikeään ristiriitaan virallisten sovinnaisuuskäsitysten kanssa.
Vuonna 2014 ohjaaja vetosi päättäjiin koulutus- ja kulttuurimäärärahojen korottamiseksi, jotta venäläiset
pelastettaisiin katastrofaaliselta tietämättömyydeltä. Hän luonnehti kansan elävän kuin television reality show’ssa, jota on alettu pitää totena. Hän tähdensi, että venäläisten ja heitä valvovien viranomaisten välissä on ylittämätön muuri ja että he elävät maassa, jossa orjuutta ei koskaan lakkautettu.
Niinpä oli oletettavaa, että Serebrennikov pyrittäisiin vaientamaan. Hänhän osallistui mielenosoituksiin, vastusti Georgian miehitystä ja Krimin valtausta, tuki Pussy Riotia ja kritisoi homopropagandalakeja.
Heinäkuussa 2017 Serebrennikovin Bolshoi-teatteriin ohjaama baletti Nurejev vedettiin ohjelmistosta juuri ennen ensi-illan alkua. Saman vuoden elokuussa ohjaaja pidätettiin epäiltynä julkisten varojen kavaltamisesta. Tapaus herätti kansainvälistä huomiota: 3 500 taiteilijaa allekirjoitti vetoomuksen Serebrennikovin vapauttamiseksi. Seurasi 18 kuukauden kotiaresti, josta käsin Serebrennikov kuitenkin onnistui
ohjaamaan elokuvia ja teatteriproduktioita. Oikeudenkäyntiä on luonnehdittu kafkamaiseksi: ohjaajaa syytettiin esimerkiksi siitä, että hänen teatterinsa ei olisi toteuttanut ollenkaan näytelmää Kesäyön unelma, vaikka esitys oli herättänyt huomiota ja palkittu. Kesäkuussa 2020 oikeus langetti Serebrennikoville suuren sakkorangaistuksen, 3 vuoden ehdonalaisen vankeustuomion ja kiellon työskennellä valtion tukemissa laitoksissa. Pian Venäjän aloittaman Ukrainan täysimittaisen nujertamisoperaation alettua Serebrennikovin sallittiin poistua
maasta. Hän lähti Venäjältä maaliskuussa 2022.
Sen jälkeen hän on ohjannut Euroopassa useita elokuvia ja oopperoita, joista mainittakoon Lohengrin Pariisin
kansallisoopperassa 2023. Tähänastisesta elämäntyöstään Serebrennikoville on myönnetty mm. Pariisin yliopiston kunniatohtorin arvonimi, hänet lyötiin Taiteen ja kirjallisuuden ritariksi (Ordre des Arts et des Lettres) vuonna 2018 ja valittiin Ranskan kunnialegioonan jäseneksi vuonna 2025.