Žena Tšaikovskogo
Kirill Serebrennikov, Venäjä/Ranska/Sveitsi 2022
137 min
Kieli: venäjä, tekstitys: englanti

Kirill Serebrennikov suunnitteli Tšaikovski-aiheista elokuvaa jo tuotantonsa alkutaipaleella 2010-luvun alussa, kun Venäjän valtiojohto piti häntä vielä lupaavana ja edustuskelpoisena lahjakkuutena, mutta hanke kariutui groteskiin episodiin, josta ohjaaja on kertonut Le Monde -lehdelle 16.4.2022. Silloinen kulttuuriministeri Vladimir Medinski kutsui ohjaajan tuiki tärkeään neuvotteluun ja ilmoitti ykskantaan: ”Tšaikovski ei ollut homo. Emme salli teidän näyttää mitään, mikä viittaa sellaiseen. Me tarvitsemme elokuvan Tšaikovskin heteroseksuaalisuudesta.” Niinpä hanke ei saanut tarvittavaa rahoitusta ja käsikirjoitus hautautui kymmeneksi vuodeksi.”.

Homous ei kuitenkaan ole elokuvan varsinainen aihe, vaan pääosassa on Tšaikovskin vaimo, joka rakastuu pakkomielteen lailla pikemminkin säveltäjän sädekehään kuin tähän itseensä. Monikerroksellinen elokuva syventyy taiteilijakohtaloon, jossa menestys ja kansallissankarin status kehkeytyvät herkkää sielua piinaavaksi kiroukseksi.

Niinpä elokuva kertoo myös itsepetoksesta, erehdyksestä ja sen myöntämisen vaikeudesta, intohimosta, joka ei suostu sammumaan vaan yltyy entisestään, jos tosiasioita ei tunnusteta. Tosielämässä Tšaikovskin ja Antonina Miljukovan vuonna 1877 solmittu avioliitto osoittautui virheeksi jo hääpäivänä, se kesti vain kolme kuukautta mutta satutti kumpaakin syvästi. Antonina menehtyi 40 vuotta myöhemmin pietarilaisessa mielisairaalassa helmikuussa 1917. Serebrennikov kuvaa intohimon lietsoman hulluuden
syöksykierrettä.

Muistuttaessaan toissavuosisadan avioerolaeista, jotka luokittelivat vaimon lähinnä miehensä omistusliitteeksi, elokuva ottaa kantaa myös nyky-Venäjällä heikennettyyn naisten asemaan.

”Koskettava, melankolinen testamentti haaveille, jotka kuihtuvat liian herkästi. –. Elokuva on hienoviritteisesti sommiteltu. Kuvaaja Vladislav Opeljants löytää vaikka valkoisen seinän yksityiskohdista kokonaisen maailman, visuaalinen ympäristö saa syvyysulottuvuuden, jossa jokin alkaa resonoida sen kanssa, mitä Antonina tahtoisi nähdä, vaikka sitä ei ole.” – Jennie Kermode

Kino Olympia, sunnuntai 15.11. klo 14:00             Varaa lippuja (á 10 €)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Kirill Serebrennikov
Päärooleissa: Alena Mihailova, Odin Lund Biron
Kuvaus: Vladislav Opeljants
Musiikki: Daniil Orlov
Levittäjä: Charades (Ranska)

  Serebrennikovin käsialan tunnistaa juuri monialaisuudesta: laaja musiikin, teatterin, kirjallisuuden ja kulttuurin tuntemus käy ilmi särmikkäistä sommitelmista, joissa yksityiskohtien takaa kuultaa syvempiä merkityksiä. Rytminkäsittely on musikaalista kautta linjan: tempot elävät, kiihtyvät ja hidastuvat, yllättävät ja tenhoavat. Näyttelijöiden yhteispeli on virtuoosisen saumatonta niin kuin baletissa. Niinpä Serebrennikoville on myönnetty useita kansainvälisiä palkintoja elokuvien lisäksi myös baletti-, ooppera- ja teatteriohjauksista.
  Serebrennikovin ura olisi voinut jatkaa nousuaan Venäjälläkin, ellei hän olisi niin kärkkäästi ottanut kantaa ja elleivät hänen teoksistaan uhkuva elinvoima ja vapauden kaipuu asettuisi niin räikeään ristiriitaan virallisten sovinnaisuuskäsitysten kanssa.
  Vuonna 2014 ohjaaja vetosi päättäjiin koulutus- ja kulttuurimäärärahojen korottamiseksi, jotta venäläiset
pelastettaisiin katastrofaaliselta tietämättömyydeltä. Hän luonnehti kansan elävän kuin television reality show’ssa, jota on alettu pitää totena. Hän tähdensi, että venäläisten ja heitä valvovien viranomaisten välissä on ylittämätön muuri ja että he elävät maassa, jossa orjuutta ei koskaan lakkautettu.
  Niinpä oli oletettavaa, että Serebrennikov pyrittäisiin vaientamaan. Hänhän osallistui mielenosoituksiin, vastusti Georgian miehitystä ja Krimin valtausta, tuki Pussy Riotia ja kritisoi homopropagandalakeja.
  Heinäkuussa 2017 Serebrennikovin Bolshoi-teatteriin ohjaama baletti Nurejev vedettiin ohjelmistosta juuri ennen ensi-illan alkua. Saman vuoden elokuussa ohjaaja pidätettiin epäiltynä julkisten varojen kavaltamisesta. Tapaus herätti kansainvälistä huomiota: 3 500 taiteilijaa allekirjoitti vetoomuksen Serebrennikovin vapauttamiseksi. Seurasi 18 kuukauden kotiaresti, josta käsin Serebrennikov kuitenkin onnistui
ohjaamaan elokuvia ja teatteriproduktioita. Oikeudenkäyntiä on luonnehdittu kafkamaiseksi: ohjaajaa syytettiin esimerkiksi siitä, että hänen teatterinsa ei olisi toteuttanut ollenkaan näytelmää Kesäyön unelma, vaikka esitys oli herättänyt huomiota ja palkittu. Kesäkuussa 2020 oikeus langetti Serebrennikoville suuren sakkorangaistuksen, 3 vuoden ehdonalaisen vankeustuomion ja kiellon työskennellä valtion tukemissa laitoksissa. Pian Venäjän aloittaman Ukrainan täysimittaisen nujertamisoperaation alettua Serebrennikovin sallittiin poistua
maasta. Hän lähti Venäjältä maaliskuussa 2022.
  Sen jälkeen hän on ohjannut Euroopassa useita elokuvia ja oopperoita, joista mainittakoon Lohengrin Pariisin
kansallisoopperassa 2023. Tähänastisesta elämäntyöstään Serebrennikoville on myönnetty mm. Pariisin yliopiston kunniatohtorin arvonimi, hänet lyötiin Taiteen ja kirjallisuuden ritariksi (Ordre des Arts et des Lettres) vuonna 2018 ja valittiin Ranskan kunnialegioonan jäseneksi vuonna 2025.